Eli siis olen melkein 13-vuotias tyttö, joka asuu keskellä vankilaa, toisin sanoen kotia.

En siis tykkää yhtään perheestäni, tai ylipäätänsä mistäkään. Olen vain yksinäinen lurjus.

 En ole pihkassa keneenkään, mikä on myöskin aika harmillista, sillä on mukava välittää jostakusta, ainakin mielestäni.

Sinkku olen edelleen, ja tulen varmaan olemaankin. :') Taino, olen ''parisuhteessa'' diabeteksen kanssa, joka vaanii minua joka sekunti. Siitä en pääse eroon, vaikka kuinka yrittäisin itseni irrottaa...

 

Jos blogi saa lukioita alan julkaisemaan paljon erinlaisia kirjoituksia itseni huolista, ja mäkätyksistä. :)